Kuten jokainen hevosharrastaja tietääkin, kaikkea sitä näiden eläinten kanssa kokee; sen Sissi on minulle kyllä hyvin opettanut. Tulee epäonni mutta siitä sitten taas ylämäki ja tämä kaava toistuu. Se mihin itse uskon on, että kaikella on tarkoituksensa. Jokainen asia johtaa seuraavaan, joka taas seuraavaan. Esimerkiksi se, että jokin asia tapahtuu juuri tiettyyn aikaan, näet jonkun henkilön tai asian juuri sinä hetkenä, tapaat uuden ihmisen tai asiat muuttuvat. Kaikki nämä ovat kuin suunniteltuja palasia ja jokainen niistä palasista on merkkinä jostain. Tästä olen saanutkin esimerkkejä niin hevosten parissa kun myös ystävieni kanssa. Hevosista voisin vielä sanoa sen verran, että niiden kanssa elämä on porras kerrallaan etenemistä. Yksi porras on aina muutos tai askel joka johtaa seuraavaan.
Tästä pohdikelevasta alusta voinkin siirtyä itse asiaan. Eli, muutoksiin minussa ja Sississä. Voisin väittää että viimeisen kuukauden parin aikana on tapahtunut suurin muutos mikä minussa ja Sississä on koskaan tapahtunut. Tuntuu vihdoin siltä kuin palaset loksahtaisivat paaikoilleen ja asiat alkavat toimia ja sujua. Sissistä on kaivautunut esiin liikettä ja mä oon oppinut istumaan niin kuin kouluratsastajan kuuluu.
Tavoitteenahan meillä on nyt ensikaudelle he a ja va b ratoja kansallisella tasolla. Koulutuuppari musta tuli! :) Ennen olin siitäkin niin varma - olen esteratsastaja piste. Niin vaan sekin muuttui, osittain Sissin muutosten avittamana. Kyllä me jotain hyppäämmekin mutta koulu on nyt se meidän pää juttu.
Niin vaan nää muutokset ja palaset tulee; yllättäen ja loksauttaen uusia palasia yhteen. Nyt onneks suunta mun ja Sissin polulla taas näyttää siltä miltä sen kuuluisikin, nousujohteiselta.
Ohessa serkkuni Ella Grangärdin ottamia kuvia :)





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti