"You know you've hit the bottom when there are only two things that could happen. You either stay at the bottom or get the hell up!"Eli mä olin ollut luokkaretkellä näin ysi-luokan kunniaks Berliinissä, Saksassa. Sitten tultiin sieltä muistaakseni takasin perjantain ja lauantain välisenä yönä. Lauantaina menin sitten tallille ja ratsastelin normaalisti Sissin. Sissi oli siis tällöin vielä ihana ja reipas (JA TERVE) oma itsensä. Sunnuntaina oli Sissin vapari ja minä äitini kanssa meninne katsomaan Emile Faurien kurssia Rusalle.
Maanantaina 8.9. asiat kuitenkin sitten muuttui ikäviksi... Kengittäjän tullessä tallille hän huomasi että nyt ei Sissillä oo kaikki ok. Se kuolasi todella paljon ja karsinan seinissä oli kuolaa ja verta. Kengittäjä sitten huomasi että Sissin kieli oli repeytynyt. Eli sillä oli kieli revennyt puoleen väliin asti poikki. Naapurissa ollut hevonen oli ilmeisesti puraissut Sissin kieltä voimalla ja sitten oli hevoset rykäisseet jotenkin... Sehän tässä on kun varmuuttaa äksidentistä ei saa kun ei kukaan muu sitä nähnyt kun Sissi ja vierustoveri (Sissillä naapuri vaan toisella puolella).
Mä olin tällöin vielä täysin tietämätön asiasta kunnes joskus 18 jälkeen soittelin äitille innoissani. Mä olin saanut s-postia siitä että olin päässyt suoraan alue-estevalmennuksiin. Voitte kuvitella sen shokin kun soitin äitilleni innoissani ja tämä vastaa että joo mutta se saa odottaa sillä klinikalla ollaan. Mä sitten nappasin bussin ja lähin kattomaan Sissiä. Itkin bussissa niin että eräs ihana nainen selitti että kyllä asiat järjestyy ja antoi nenäliinan ihana :) .
Klinikalla meille kerrottiin että oli älyttömän hyvä että kengittäjä huomas ton kielen sillä muuten siihen olisi kerennyt tulla jo niin paljon kuoliota että isohko pala olisi pitänyt poistaa kokonaan. Nyt kuin ihmeen kaupalla asiat selvis rauhotuksella, puhdistuksella, tikkauksella ja sopivalla lääkityksellä. Tai niin me luultiin ja toivottiin... Kotiin päästiin torstaina.
 |
| Rauhotuksen vaikutuksen lakatessa kutteri alkoi maistua sillä piti paastota. |
 |
| Kotiin päästyä eli muutama päivä äksidentin jälkeen. |
Lauantai aamuna valitettavasti heräsimme soittoon tallilta- tikit olivat auenneet. Eikä muuta kun takas klinikalle hoidattamaan uudestaan. Klinikalla meinasin oikeesti saadaa hermoromahduksen. Ensinäkemältä eka lääkäri ilmoitti että Sissi pitäisi kaataa jotta saadaan laitettua kieli uudelleen kokoon. Toi info oli mulle vaan liikaa enkä kyllä henkisesti meinannut kestää sitä ollenkaan. Hevosten nukuttamisessa on kumminkin aika suuret riskit... Noh, toinen lääkäri, espanjalainen guru (takapäivystäjä) tuli tarkistamaan Sissin tilanteen. Hänen sanomisensa tilanteesta piristi minut. Hän sanoi että ei ole järkeä nukuttaa Sissiä sillä seisaalteen suuhun näkee paremmin ja Sissi käyttäytyy rauhotuksessa niin hyvin. Hän vaan sanoi, että viikonlopun yli pidetään Sissiä sielä. Kieli laitettaisiin väliaika tikeillä kiinni ja sitä putsattaisiin useasti kunnes maanantaina se avattaisiin uudelleen ja laitettaisiin kunnolla kiinni.
Sissille laitettiin kanyyli kaulaan jotta lääkkeet pääsivät suoraan sinne minne pitikin. Tulehdus lähti laskemaan, kieli oli puhdas ja maanantain operaatiokin sujui toivotusti. Nyt mun paniikki tasot viimein laski ja mulla oli kyllä niin tööt olo. Sissi vietti vielä koko viikon klinikalla sillä halusimme varmistaa että tikit nyt paranisivat kunnolla ja apu olisi heti lähellä. Käytiinkin joka päivä kattelemassa Sissiä ja taluttelemassa ja harjailemassa sitä. Myös Sissin ihanat hoitajat avustivat meitä ja kävivät käveleskelemässä sielä. Perjantaina poni kotiutui ja nyt kieli oli kunnossa! :)
Sitten olikin kotona luvassa kävelyä ja puuro ruokinta. Sissin puuroissa oli säätämistä koska Sissi ilmoitti että hyi Lucern on pahaa. Ruokien suhteet piti sitten viritellä niin että leseet, Lucern ja Rehab olivat oikeissa mittasuhteissa.
 |
| Kieli ja viimesimmät tikit. |
... Sissillä oli kuivunut niveliä jaloista ja niska venähtänyt. Niska oli luultavasti venähtänyt rykäyksessä kielen puremisesta johtuen. Sen hoito oli onneksi vaan viikko-pari venyttelyä ja ikään kuin lepoa. Nivelet sen sijaan olivat kuivuneet siitä johtuen että Sissi oli jäänyt suoraan kisakunnosta melkeen koppihoitoon. Nekin saatiin voitelemalla ja levolla kuntoon. Samalla klinikka reissulla päätimme varmuuden vuoksi kuvauttaa Sissin että löytyiskö jotain muuta mutta niissä onneksi ei ollut mitään vikaa! :)
Jatkettiin siis vielä lepoa. Tuttu kävely sai jatkua ja käveltiin viikko apuohjilla jotta Sissi venyttelisi niskaa samalla. Pikkuhiljaa pääsi selkään kävelemään. Sitten saikin jo vähän ravata. Pikkuhiljaa otettiin laukkaakin. Pian oltiinkin koulutunneilla ja sitten estetunneilla. Ja Sissi se oli niin innoissaan ja iloinen tehdessään töitä. Sama into onkin jatkunut ja sitä riittä todella hyvin edelleen. Sississä heräsi aivan uusi puoli esiin.
Mikä parasta Sissi oli ja on nyt terve ja kaiken lisäksi elämänsä parhaassa vedossa! En tiedä mikä se on; onko se lepo, pitkä ei minkään tekeminen vai perusteellinen hoito, mutta jokin on nyt kyllä tehnyt tehtävänsä. Nyt Sissi vaikuttaa oikeen elämäänsä tyytyväiseltä!
Niin kuin monet sanovat, pohjalta voi vain nousta!
